Mätäsvaaraan, joka sijaitsee Lieksan ja Nurmeksen välillä, Pielisjärven itäpuolella, nousi sankkaan korpeen ripeästi talvisodan alla molybdeenikaivos ja kaivosyhdyskunta vuonna 1939. Kaivos oli silloin Suomen toiseksi suurin, Petsamon nikkelikaivos ollessa suurin. Molybdeeni on alkumetalli, joka on tärkeä osa jaloteräksen valmistuksessa. Molybdeenisulfidia, MoS² kaivoksen jalostetta, vietiin suuret määrät sotavuosina Saksaan. Mätäsvaaran molybdeeniesiintymän löysi pielisjärveläinen torppari ja kulkukauppias Erik "Erkka" Ikonen, s. 20.11.1847- k.9.11.1921. Kulkukauppiaana hänet tunnettiin nimellä "Laukku-Erkka". Kiinnostuttuaan malminetsinnästä, muuttui nimitys "Hullu-Erkaksi" ja viimein kun malmiesiintymä löytyi, sai kunnianimen "Kulta-Erkka". Esiintymä ei löytynyt sattumalta, vaan määrätietoisella etsimisellä. Ikonen kulki vasaran, poran, meisselin ja säkin kanssa kallioita tutkimassa ja lähetti kivinäytteitään Pielisen laivojen mukana Helsinkiin tutkittavaksi. Uskottuna miehenään Erkka piti professori Aarne Laitakaria joka suhtautui vakavasti Erkan toimiin. Mätäsvaaran malmivaroista saatiin varmuutta v. 1903, jolloin alettiin rakentaa Joensuu - Nurmes -rautatietä. Malmi tuli esiin rautatien esitöiden yhteydessä. Systemaattisen tutkimustoiminnan paikalla aloitti tunnettu kaivostoiminnan pioneeri Suomessa, Karl Theodor Forsström. Hän avasi vuonna 1903 ensimmäisen koekaivoksen. Joidenkin lähteiden mukaan jo Forsströmin aikana Mätäsvaaran molybdeenia olisi toimitettu Saksaan Kruppin asetehtaille. Mätäsvaaran suurin avolouhos, kaivosnäyttämö, on nimetty Forsströmin mukaan, Vuonna 1916 alueen sai hallintaansa Wärtsilä Oy. Yhtiö aloitti jo samana vuonna koelouhinnan, mutta voimakkainta tutkimustoiminta oli vuosina 1920 - 22 ja vuosina 1932-33. Käsiporilla porattiin kolmenkymmenenkin metrin syvyisiä kuiluja ja tunnelinkaivuutakin yritettiin. Kokonaisuudessaan toiminta jäi vähäisemmäksikin kuin Forsströmin aikana, rikastusmenetelmät eivät tuolloin olleet riittävästi kehittyneet. Wärtsilä-yhtiön luovutettua, paikalle saapui toinen rauta- ja terästeollisuuden harjoittaja, Grönblom -suvun omistama Vuoksenniska Oy. Vuonna 1935 yhtiö sai esiintymän osto-oikeuden ja laajojen timanttiporausten sekä teknillisten selvittelyjen jälkeen osti alueen kokonaan. Kaksi vuotta kestäneiden selvittelyjen jälkeen aloitettiin 3.9.1938 avauskuilun laskeminen ja tammikuussa 1939 ryhdyttiin valmisteluihin kaivostoiminnan aloittamiseksi. Kaivosrakennusurakka annettiin Suomen vanhimmalle rakennusliikkeelle Palmbergille. Keskelle korpea nousi ripeässä tahdissa kaksi norjalaismallista nostotornia, rikastamo, höyryvoima-asema 60-metrisine piippuineen, korjauspajat, pumppuasemat, maanpäälliset puiset vesiputket, autotallit, kaivosteollisuuden apulaitokset sekä asunnot työntekijöille ja toimenhaltijoille. Mätäsvaaran kaivoksen kukoistuskausi alkoi 1939 kokonaisen kaivoskylän muodostumiseen talvisodan alla ja jatkui vuoteen 1947, jolloin maailmanmarkkinoiden avautuminen toisen maailmansodan jälkeen alkoi tuottaa edullisempia kaivostuotteita markkinoille jolloin Mätäsvaaran kaivostoiminta loppui. Seitsemän toiminnan vuotta oli lyhyt mutta merkityksellinen. Mätäsvaaran kaivostuotantolaitteet ja joitakin asuintaloja purettiin mm. toisten Suomen kaivostuotantoyksiköiden tarpeisiin. Mätäsvaaraan jäi merkittävä osa asuinrakennuksista ja hieno historia. Kylässä on jäljellä suomalaisen esiteollisen toiminnan seurauksena muunmuassa Arkkitehti Alvar Aallon pientaloja. Kuva nykyisen radan päältä. Vasemmalla vintturihalli jonka takana malmihissi, oikealla henkilöhissi.
Siitä oikealle parakki jossa kaivosmiesten pukukopit ja suihkut sekä Höyryvoimalaitoksen 60-metrinen piippu. Oikealla maan alta kaivospihasta nouseva katettu kuljetinhihna leukamurskaamon noin nyrkinkokoiselle malmikivelle matkalla kartiomurskaamoon. Sivupäivitysversio
n:o 12. 1/ 2024 /JT
|