Mätäsvaaran kaivos oli Suomen toiseksi suurin kaivos Petsamon nikkelikaivoksen jälkeen 1940-luvulla. Vuoksenniska Oy rakennutti modernin kaivosyhteisön Pielisjärven eli nykyisen Lieksan ja Nurmeksen rajalle, kaivos oli toiminnassa 1939-1947.  Kylässä on säilynyt arvokas pala sodanaikaisen  tyyppitaloarkkitehtuurin historiaa.

Teksti ja kuvat: RITVA VARIS/ PUUMIES-LEHTI  6 • 2007                   Puumies-lehteen

Yhtä neitseellistä ja laajaa aluetta kuin Pielisen koillisrannalle kohosi, ei liene muita samalta ajalta. Kaikkiaan kaivosyhtiö rakennutti Mätäsvaaraan 83 asuinrakennusta, joissa oli 110 huoneistoa. Lisäksi oli muutamia parakkimaisia rakennuksia, jotka toimivat vastaanottoasuntoina. Myös koulu toimi aluksi parakeissa. Kylän väkiluku oli tuolloin noin tuhat henkeä. Nykyinen Mätäsvaara on osa Varpasen kylää, jossa on kaikkiaan noin 350 asukasta. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Osmo Turunen arvioi vanhan Mätäsvaaran alueella asuvan tänään noin satakunta henkeä, osa vakituisesti, osa vapaa-ajan asunnoillaan. Tuonaikaista yhdyskuntasuunnittelua mukaillen sijaitsivat työntekijöiden asunnot kaivoksesta vähän kauempana omilla alueillaan, joita oli useampia ryhmiä. Johdon ja esimiesten asunnot sekä konttori, klubi ja terveystalo sijaitsivat aivan tuotantolaitosten vieressä.

C2- ja C3-tyyppi

kuuluvat Aallon ns. AA-järjestelmää edeltäneeseen varhaisempaan talomallisarjaan, jonka suunnittelu aloitettiin 1937 ja sitä kehiteltiin ainakin vuoteen 1940 asti. Mätäsvaaraan rakennettiin sekä C2- että C3-tyypin taloja. Taloista on eri variaatioita ja rakentajat saattoivat tehdä muutoksia myös rakennusvaiheessa paikan päälläkin.  

Yllä: Aallon tyyppitaloja vanhan rautatien puolelta katsottuna. 
Alla: Samaa talorivistöä Mätäskujan puolelta kesällä 2007.

Alvar Aallon taloja Varkaudesta.

Tyyppitaloelementtejä toimittivat kaivokselle ainakin A. Ahlström Osakeyhtiön Varkauden tehdas, G. A. Serlachiuksen Kolho Oy:n tehdas sekä ruotsalaistehtaat. Varkauden tyyppitalotuotanto on professori Alvar Aallon käsialaa. Mätäsvaaraan heinäkuussa 1940 toimitetut 25 C2-tyyppitaloa ovat 54 neliömetrin pientaloja, joista oli olemassa eri variaatioita. C3-talotyyppi käsitti suuremman kolmen huoneen ja keittiön asunnon. Talot ovat edelleen paikallaan, suurin osa vakituisessa asuinkäytössä tai vapaa-ajankäytössä, osa nykyaikaisiksi remontoituina, osa lähes alkuperäisessä asussaan. Myös rivitalot, kahden perheen talot sekä konttorirakennukset ovat yhä edelleen kunnossa. Tuotantolaitokset sen sijaan on purettu ja siirretty laitteineen pois.


Plasto-talot Kolhosta.

Plasto-talot saivat nimensä G.A.Serlachiuksen Kolhon tehtaan 1930-luvun lopulla kehittämästä Plastonit-levystä, joka oli tulta kestävä ja ääntä eristävä levymateriaali. Mätäsvaaraan rakennettiin neljä kahden perheen Plasto-taloa, joissa on molemmissa päissä kaksi huonetta, alkovi, keittokomero, wc ja uunilämmitys. Plasto Special -talo on ollut ns ’lamellitalo konttorineideille’. Myös Kolhon talot toimitettiin elementteinä rakennuspaikalle.

Tyyppitaloja alettiin suunnitella 1930-luvulla. 

Elementtiosien standardisoinnilla pyrittiin helppoon rakentamiseen ja kustannustehokkuuteen. Idean perillemenoksi järjestettiin ns. asuntonäyttelyitä, joissa puutalojen piirroksia ja materiaaleja esiteltiin kuluttajille. Aina tämä ajatus ei saanut rakentajissa kannatusta. Haluttiin tehdä omanlainen talo omin piirustuksin. Mätäsvaarassa, kuten muissakaan työnantajien rakennuttamissa kohteissa tätä ongelmaa ei ollut. Yhtiö valitsi talot ja rakennutti ne. 

Modernia mukavuutta.

Ennen talvisotaa Mätäsvaarassa aloitettu ja välirauhan aikana jatkettu rakentaminen on ollut aikanaan hyvin edistyksellistä. Asunnoissa oli vesi- ja viemärijärjestelmä, sisä-wc:t, keskuslämmitys ja kellarit. Esimiesten ja johtajien asunnoissa oli myös kylpyhuoneet. Kaivos tarvitsi energiaa, mitä varten keskellä kylää oli oma voimalaitos. Kylässä oli myös automaattipuhelinkeskus, terveysasema, apteekki ja kolme kauppaa, joissa yhdessä jopa kirjakauppa. Yhtiön on sanottu pitäneen hyvää huolta työväestään järjestämällä mm. terveydenhoidon ja erilaista harrastustoimintaa. On kerrottu työntekijöiden sanoneen, että "Mätäsvaara oli Mätäsvaara, ainutkertainen työpaikka, toista sellaista ei tule". Johto jäi kuitenkin osittain vieraaksi kielivaikeuksien vuoksi. Osa esimiehistä oli norjalaisia ja ruotsalaisia. Kaivoksella oli myös hyvät liikesuhteet Saksaan. 1980-luvun lopulla Mätäsvaarassa toteutettiin muutaman vuoden kestänyt perusparannushanke. – Korjauksia tehtiin noin puoleen asuinrakennuksista. Lähinnä ne kohdistuivat peseytymistiloihin ja keittiöihin, arkkitehti Jouni Töyrylä kertoo. Suunnitteluhankkeen rahoitti Lieksan kaupunki ja korjaukset asukkaat itse pääosin valtion perusparannuslainoituksen turvin.
 
Valtakunnallisesti arvokas tuotantoympäristö.

Mätäsvaaran kaivoshistoria ja varsinkin sen rakennushistoria on suhteellisen tuntematonta. Pohjois-Karjalan liiton teettämässä kulttuuriympäristö selvityksessä vuonna 2004 Mätäsvaara luokitellaan valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi tuotantoympäristökategoriassa. 1980-luvulla Mätäsvaaran kaivoshistoriasta Annikki Littunen on tehnyt tutkimuksen ”Kulta-Erkasta kaivoskylään”, joka sisältää kattavan rakennusluettelon. Lisäksi Mätäsvaaraa koskevia asiantuntija-artikkeleita löytyy eräistä kaivosteollisuuden julkaisuista. Alvar Aallon tuotannossa Mätäsvaara on melko tuntematon.

Aallon elämäkertatutkija ja -kirjoittaja Göran Schildt on kirjassaan ”Inhimillinen tekijä” käyttänyt suoraa lainausta Maire Gullichsenin kirjeestä Alvar Aallolle USA:han elokuussa 1940. Näin Maire Gullichsen kirjoitti:”Varkauden talotehtaalla on runsaasti tilauksia, teemme yhden talon ja parakin päivässä. Mätäsvaaraan, Grönblomin kaivoksille Nurmekseen, lähetimme viime viikolla 25 kpl C2:aa. Seuraavaksi aloitamme sarjan C3. Tehtaan laajennus valmistuu syksyksi. Nyt haluamme vain sinut kotiin ja lisää tyyppejä.”

Merkillepantavaa on, että Maire Gullichsen puhuu tuttavallisesti Grönblomeista eikä Vuoksenniska-yhtiöstä. Grönblomin suku omisti Vuoksenniska Oy:n. Pieni epätarkkuus on ’Nurmeksen Mätäsvaara’, vaikka pitäjä oli Pielisjärvi. Toki sillekin lienee inhimillinen selityksensä: kaivoksen alue sijoittui Pielisjärven ja Nurmeksen rajalle ja ehkä tavararahti on kulkenut Nurmeksen kautta. Varkauden talotehdas kuului A. Ahlström Oy:lle. Maire Gullichsen, jonka syntymästä tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta, oli Walter Ahlströmin tytär, liikenainen ja Aallon hyvä ystävä. Juuri ilmestyneessä Antti Tuurin Palmbergin historiateoksessa puolestaan mainitaan Mätäsvaaran kaivoskylän rakennusurakka yhtenä sodanaikaisista teollisuuskohteista.

Mätäsvaarasta on myös Varpasen kyläyhdistyksen sivuilla historiatietoja ja linkki mielenkiintoiseen Mätäsvaara-sivustoon. Alvar Aalto -museon tutkija Katariina Pakoma Jyväskylästä pitää Mätäsvaaraa mielenkiintoisena kohteena. Samanlaisia tyyppitaloalueita on nähtävissä myös mm. Varkaudessa, Kauttualla, Kotkassa, Noormarkussa ja Inkeroisissa. Kaikista talotyypeistä löytyy museon ja säätiön piirustusarkistosta alkuperäisiä piirustuksia. – Aallon tyyppitaloja rakennettiin määrällisesti eniten tehdaspaikkakunnille. Tehdaspaikkakuntien työväestön asumisolosuhteet olivat tuolloin tapetilla ja työläisille haluttiin tarjota modernia asumismukavuutta, Pakoma kertoo. Alvar Aallon laajaakin laajemmassa tuotannossa riittää työsarkaa tutkijoille yllin kyllin. Aallon tyyppitaloista ei ole tehty kaikenkattavaa tutkimusta, mutta ehkä senkin aika tulee. Sinänsä tyyppitaloarkkitehtuurista on olemassa runsaasti lähdeaineistoa.

Uusia asukkaita ja paljasjalkaisia.

Vastikään Mätäsvaaraan muuttanut Anneli Jaakkola pitää talostaan ja ilahtuu kuullessaan sen kuuluisasta suunnittelijasta. Hänen talonsa tyyppi C2b, joita Mätäsvaaraan rakennettiin yksitoista. Talotyyppi oli alun perin yhdenperheen taloksi suunniteltu, mutta talot muutettiin jakamalla ne kahtia väliseinällä, jolloin molemmille puolille tuli huone, keittiö, wc, kellari ja puuvaja. Toisella puolella oli uunilämmitys ja toisella puolella alkuperäinen keskuslämmitys. Pinta-alaa pikkuasunnossa oli 27 m2. Talo on palautettu takaisin yhden perheen taloksi, jossa on nyt kaksi sisäänkäyntiä. Anneli Jaakkola on hankkinut muutama vuosi sitten Mätäsvaarasta pienen omakotitalon, jonka on suunnitellut Alvar Aalto.  Ns. mestareiden ja työnjohtajien talot olivat kahden perheen taloja. Kaivoksen konttori- ja klubirakennus toimi kaivoksen jälkeen Mätäsvaaran kouluna 1970-luvun puoliväliin asti.

Alkuperäinen asu on melko hyvin jäljellä tässä omakotitalossa.


Hannu Kuittinen on paljasjalkainen mätäsvaaralainen, nykyisin vapaa-ajanasukas kylässä, kuten monet muutkin. Kuittisen sisarukset ovat kunnostaneet entistä kotitaloaan Aliinankujalla mm. lisäämällä eristystä. Talo on pitkä, kapeahko, alun perin kahden perheen asunnoksi suunniteltu talo. Kunnostuksen yhteydessä selvisi, ettei levyrakenteiden välissä ollut juurikaan eristystä. Hannu Kuittinen muistelee kotitalonsa alkuperää sanotun ruotsalaisvalmisteiseksi.

Mätäsvaaran kaavan on määrännyt pitkälti rautatien, maantien, vaarajonon ja kaivosrakenteiden sijainti. Kylä ikään kuin kiertyy taloineen vaaran kupeelle. Aallon tyyppitaloalue on yhtenäinen, mutta kumpuilevan maastonsa ansiosta se ei vaikuta yksitoikkoiselta. Rivitalot asettuvat väljästi omille tonteilleen. Tiivein ja nykyaikaisesti moni-ilmeisin on Aliinankujan ja Mättääntien muodostama miljöö. Siilotien varrelta löytyvät vanhat johdon ja esimieskunnan asuintalot sekä konttorirakennus.

Kuva: Hannu Kuittinen sisaruksineen on peruskorjannut kotitalonsa. Aliinankujan kahden perheen talot ovat pitkiä ja kapeita.

Oy Alfred A. Palmberg Ab 100 vuotta, suomen vanhin rakennusliike

Suomen vanhimman rakennusliikkeen Oy Alfred A. Palmberg Ab:n perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Vuodesta 1975 Lemminkäinen -konserniin kuulunut Palmberg sai alkunsa insinööri Alfred August Palmbergin myllynkivien valmistuksesta Valkealan Tirvassa 1907. Myllynkivistä toiminta laajeni myllyjen ja vesilaitosten rakentamiseen, edelleen tie- ja teollisuusrakentamiseen sekä asuinrakentamiseen.


1920-luvulla Palmberg oli mukana rakentamassa mm. Schaumanille Pietarsaaren ja Jyväskylän sahaa ja toimitti kymmeniä sahatavarakuivaamoita. Hotelli Tornista Mätäsvaaran kaivokseen Kotimaan talonrakentamiseen keskittyneestä Palmbergista tuli myös liike-elämän ja teollisuuden vahva rakentaja. Hotelli Torni on eräs yhtiön maamerkkejä 1930- luvun alusta. Metsäteollisuudelle Palmberg rakensi laitoksia Kymijoen varrelle, Karjalaan, Raumalle laajeten koko maan luottorakentajaksi. Ennen sotaa ja sodan aikana Salpalinjan rakennustyö otti ison osan yhtiön volyymistä. Samaan aikaan valmistui myös rautatehdas Vuoksenniska Oy:lle Imatralle, selloloosatehtaat Metsäliitolle Äänekoskelle ja Schaumanille Pietarsaareen. Palmberg oli myös Vuoksenniska Oy:n Mätäsvaaran kaivoskylän rakentaja, mistä kerrotaan edellä. 1970-luvulla mukaan tuli rakennusvienti mm. Neuvostoliittoon ja Irakiin. Nykyisin Palmberg on yksi eturivin rakennusliikkeitämme. Yhtiöllä on kymmenen tytäryhtiötä eri puolilla maata, yksi myös Ruotsin puolella.

Alla: Rivitalot ovat kolmen ryhmissä väljästi kylän pääväylän varrella.

Kuhmotalosta Viikin puukerrostaloihin.

Palmberg tunnetaan mm. Kuhmo-talon rakentajana 1990-luvulta. Samoin palkitut Viikin puukerrostalot rakensi yhtiöön kuulunut rakennusliike S. Horttanainen Oy, jolle puukerrostalojen rakentaminen oli kuitenkin raskaasti tappiollista ja kohtaloksi tuli toiminnan lakkaaminen. Merkkivuonna on ilmestynyt Antti Tuurin kirjoittama historiikki ”Oy Alfred A. Palmberg Ab 100 vuotta – Sukupolvet vaihtuvat, yhtiö elää”. Kirjaa myy Rakennustieto Oy.

Alla: Kuva muuttajista kertoo rivitalojen  vanhasta asusta, joka ei poikkea nykyisestä.

Nykyisin osa Lemminkäistä.

Palmberg-konsernin liikevaihto vuonna 2006 oli n. 640 milj. Euroa, ja sen palveluksessa oli keskimäärin 2200 henkilöä. Palmbergin tytäryhtiöt toimivat alueellisesti omilla nimillään: Byggnads Ab Forsström Kokkolan ja Pietarsaaren alueella; Oy Konte Ab Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Ruotsin Uumajassa; Oka Oy Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Lahdessa; Palmberg-Rakennus Oy Oulun ja Lapin lääneissä; Palmberg TKU Oy Turun ja Salon alueella; Palmberg-Urakoitsijat Oy Länsi Uudellamaalla; Rakennusliike A. Taskinen Oy Pohjois-Karjalassa; Rakennus-Otava Oy Jyväskylässä ympäristökuntineen; Rakennustoimisto Palmberg Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä sekä Savocon Oy Kuopion alueella. Oy Alfred A. Palmberg Ab kuuluu Lemminkäinen-konserniin, jonka liikevaihto v. 2006 oli n. 1,8 miljardia euroa. Liikevaihdosta noin kolmannes tulee kansainvälisestä liiketoiminnasta. Konsernin palveluksessa on noin 8500 henkilöä, ja sen toiminnasta puolet on talonrakentamista. Lemminkäinen Oyj – Suomen toiseksi vanhin rakennusliike – täyttää sata vuotta vuonna 2010. 

Kylän suurin avolouhos, Forsströmin louhos toimi 26 vuotta kyläyhdistyksen voimin suosittuna Lieksan Vaskiviikkojen konserttipaikkana sekä erilaisten tapahtumien Kaivosnäyttämönä. Erinomainen akustiikka ja veden täyttämän laguunin kelluva lava loihti mieleenpainuvat elämykset  vierailijoille.

Metka Taide- ja Kulttuuriyhdistys ry osti kaivoksen ja 3,3 hehtaarin määräalan Tornator Oyj:lta 29.8.2023. Tavoitteena on kehittää Mätäsvaaran kaivosteatteria siten, että siellä voisi jatkaa konsertteja ja teatteritoimintaa. Suunnitelmana on kunnostaa olemassa olevia rakenteita ja uudistaa tiloja mahdollistamaan monipuolisen ja rikkaan kulttuuritoiminnan Mätäsvaaran alueella. Samalla tuetaan Mätäsvaaran kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtuurisesti ainutlaatuista aluetta.

Metka Taide- ja Kulttuuriyhdistys ry