Mätäsvaaran kaivos oli energiantuotannossaan täysin oman voimalaitoksensa varassa, Pohjois-Karjalaa ei tuolloin vielä oltu sähköistetty. Voimalaitos tuotti sähköä myös ympäristöön, sitä toimitettiin jonkin aikaa vielä kaivostoiminnan loputtuakin. Kaivosalueen työmaista vain kaivoksessa työskenneltiin pareittain karbidilamppujen varassa. Voimalan komea savupiippu hallitsi kaivosaikaista näkymää, piippu kaadettiin kuitenkin pian kaivostoiminnan päätyttyä.

Höyryvoimalaitoksen päävoimalähteenä oli Stahl-turbogeneraattori teholtaan 1750 kVA. Höyry kehitettiin Yarrow -tyyppisessä vesihöyrykattilassa, jonka tulipinta-ala oli 250 m² ja työpaine 22 bar. Jakovirta oli 6000 verkoston ollessa täysin kaapeloituna,  varajohtoa pumppuasemalle lukuunottamatta. Voiman kehitys nousi tuotannon ollessa suurimmillaan 600 000 kWh:iin kuukaudessa ja voimankulutus noin 30 kWh:iin malmitonnia kohti. Höyrykattilan polttoaineena käytettiin aluksi kivihiiltä, jota sodan 1941-44 päätyttyä ei enää ollut saatavilla. Lämmitys muutettiin sen jälkeen puulle ja myöhemmin vielä polttoöljylle. Tämä muutos tapahtui vuonna 1946.

Varavoimakoneina palveli kaksi dieselmoottoria tehoiltaan 525 ja 225 kVA. Viimeksimainittu sijaitsi Konnanlammen pumppuasemalla n. 2 km. päässä. Tämä pumppuasema oli varustettu 600 l/h tuottavalla pumpulla. Konnanlammelta vesi johdettiin voimalalle läpimitaltaan 45 cm:n puuputkessa.  Edelleen rikastamolle vesi johdettiin turbiinin lauhduttajan läpi läpimitaltaan 35 cm:n putkessa. Konnanlampeen oli varajärjestelmänä rakennettu 800 m. pitkä vesijohto Pielisestä,  jos vesi lammessa ei olisi riittänyt. Tätä pumppuasemaa oli jouduttu käyttämään vain noin 1-2 kertaa vuodessa. Vuonna 1945 ei asemaa jouduttu käyttämään ollenkaan.